SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ

nykynaisen näkökulmasta

Opinnäytetyöni käsittelee seitsemää kuolemansyntiä (ahneus, kateus, ylpeys, himo, laiskuus, ylensyönti, viha) nykynaisen näkökulmasta. Olen etsinyt nykynaisen arkipäivästä hetkiä, joissa nämä paheet ilmenevät. Valokuvissa olen käyttänyt elokuvamaisen tunnelman luomiseen värikalvoja ja useita salamavaloja. Kuvat eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä klassisia potretteja, vaan moniulotteisia ja kysymyksiä herättäviä taidekuvia.

SEITSEMÄN KUOLEMANSYNTIÄ

nykynaisen näkökulmasta

Opinnäytetyöni käsittelee seitsemää kuolemansyntiä (ahneus, kateus, ylpeys, himo, laiskuus, ylensyönti, viha) nykynaisen näkökulmasta. Olen etsinyt nykynaisen arkipäivästä hetkiä, joissa nämä paheet ilmenevät. Valokuvissa olen käyttänyt elokuvamaisen tunnelman luomiseen värikalvoja ja useita salamavaloja. Kuvat eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä klassisia potretteja, vaan moniulotteisia ja kysymyksiä herättäviä taidekuvia.

Ahneus

Halusin kuvalla tuoda ilmi ahneuden nimenomaan tappavana syntinä. Turkiseläimet kuolevat, jotta ihmisillä olisi statussymbolinakin toimivia kauniita vaatteita. Kuvallani haluan herättää kysymyksiä. Onko tällaiselle nykymaailmassa tarvetta? Pienoiskivääri naisen kädessä kuvastaa salametsästystä ja ihmisen loputonta ahneutta, jopa toisten lajien sukupuuton kustannuksella. Onko ihmisellä oikeus jakaa kuolemantuomioita muille lajeille? Toimimmeko vain vaistojemme varassa, vai onko nykymetsästys sittenkin meille vain huvi, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset? Emmekö osaa elää kohtuudella?

Kateus

Tulisiko syntyvyyttä ja matkustamista säännellä entistä ankarammin, vai kuuluvatko ne perusoikeuksiimme ihmisinä? Onko meillä hyvinvointivaltion asukkaina suurempi velvollisuus ja vastuu planeettamme hyvinvoinnista, vai tulisiko vastuu jakaa tasaisesti kaikkien valtioiden välillä? Miten voimme saavuttaa tasapainon ja kaikkia tyydyttävät sopimukset? Voimmeko luopua yltäkylläisestä elämäntavastamme, tai edes hieman tinkiä elintasostamme yhteisen hyvän nimissä?

Ylpeys (turhamaisuus)

Nykyään maailman muoti on klikkauksen päässä ja kotiin voi luotolla tilata loputtomasti kenkiä ja vaatteita. Yhä suuremmalla osalla suomalaisista on maksuhäiriömerkintöjä ja yhä nuoremmat velkaantuvat. Muotiteollisuus saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, pikamuodista tulee hetkessä jätettä, eikä edellisen malliston vaatetta voi enää Instagramissa esitellä. Tuovatko kalliit merkkituotteet onnen? 


Halusin kuvallani herättää ajatuksen siitä kuinka pinnallisen kulutushysterian tuoma ilo on vain hetken hurma, laskut on pakko maksaa ja kohta jo tilata uuden malliston tuotteet. Tämä loputtomasti toistuva kaava kuormittaa planeettaamme kohtuuttomasti, mutta olemmeko niin addiktoituneita nettiostosten tuomaan helppoon ja nopeaan tyydytykseen, että emme osaa enää lopettaa? Mitä tyhjiötä täytämme loputtomalla kuluttamisella?

Himo

Nykymaailman jatkuvassa tarkastelussa kulissien on oltava kunnossa. Suurin osa ihmisistä jakaa elämäänsä erilaisissa sosiaalisissa medioissa, mutta näemmekö kuitenkin vain pinnan, sen mitä meille halutaan näyttää? Kuinka paljon lopulta tiedämme edes läheistemme yksityisestä elämästä?

Himo on alkukantainen tuntemus, hallitsematon halu. Pyrin kuvassa tuomaan esille tavanomaisesta poikkeavan tulkinnan. Yleensä yhdistämme himon ensisijaisesti seksuaalisuuteen, mutta suomen kieli on tässä kohtaa monitulkintainen ja antaa mahdollisuuden nähdä himon myös muunlaisena haluna. Kuvaan nostin himon kohteeksi alkoholin ja reseptilääkkeet. Keski-ikäisten naisten alkoholin kulutus on viime vuosina lisääntynyt, kun se taas miehillä ja muilla ikäryhmillä on vähentynyt. Mikä saa naiset tarttumaan pulloon? Onko humala helppo pakotie ruuhkavuosien arjesta? Onko naisen juominen tuomittavampaa kuin miehen?

Laiskuus

Kotityöt kasaantuvat edelleen enimmäkseen naisen harteille, vaikka muuten tasa-arvo on ottanut harppauksia yhteiskunnassamme. Miellämmekö kotityöt yhä naisten töiksi? Onko kuvassa edes kyseessä laiskuus, vai pikemminkin uupuminen? Mikäli kuvassa oleva nainen on parisuhteessa, onko sittenkin kyseessä puolison laiskuus? Ehkä he ovat henkisesti liian laiskoja käymään keskustelua kotitöistä, sotku vain kasautuu ja lopulta koti ja parisuhde ajautuu kaaokseen.
 

Kuvassa asetan naisen ehkä entisaikojen naisen rooliin, jossa hänen kuuluisi olla touhukas kodinhengetär, jonka keittiö olisi aina hyvässä siivossa. 

Ylensyönti

Kuvassa hoikka nainen syö päivän ainoan ateriansa: omenan. Tästäkin hän tuntee huonoa omaatuntoa. Ehkä hänen täytyy käydä ylimää räisellä lenkillä. Omena on syntisen hyvää , mutta samalla kammottava kaloripommi.


Kuvassa halusin nostaa esiin jotain muuta kuin ilmiselvän tulkinnan: ylipainon, joka kyllä länsimaisissa yhteiskunnissa on räjähdysmäisesti lisääntynyt ongelma. Lihavuutta pelätään kuitenkin jopa siinä määrin, että normaalivartaloiset, jopa alipainoisetkin naiset näännyttävät itseään täysin tarpeettomasti. Rakentuuko itsetuntomme todella yhä näin paljon ulkoisten seikkojen varaan? Onko lihavuus pahin kohtalo, jonka nainen voi saada osakseen? Vedämmekö yhä yhtäläisyyksiä vartalonmuodon ja persoonallisuuspiirteiden välille?

Viha

Ruokavalio on tulenarka keskustelunaihe, jonka varjolla syyllistetään ja tunnetaan ylemmyyttä puolin ja toisin.


Ilmastonmuutos ja asenneympäristö ohjaavat ihmisiä yhä enemmän kasvisruokavalion hyödyntämiseen. Nykyään asia on ollut pinnalla jopa siinä määrin, että se paikoitellen herättää vihaisen vastareaktion: ”minä kyllä syön sitten lihaa kilon päivässä!” Voimmeko päästä kiistelystä eteenpäin, keskusteluun, jonka tuloksena olisi pysyviä asennemuutoksia ja yhteisymmärrystä. Onko meillä ihmiskuntana varaa ajatua toistuvasti konfliktiin?

TEL +358 401 490 443

  • Grey Facebook Icon
  • Grey Instagram Icon

© Elisa Karhula / Photography Laiza K

Professional photographer | Nature enthusiast | Dreamer | Doer |Valokuvaaja Kokkolasta

120460 lg EP.jpg